Mediamaailman havainnointia

Luin kurssikirjastamme Näkökulmia mediakasvatukseen sekä Lasse Lipposen artikkelin "Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen" että Olli Vesterisen tekstin "Mediakasvatus oppilaitosinstituution yhte(nä)isenä alueena" ja havaitsin niistä joitakin yhteneväisyyksiä. Molemmat näkevät median lonkeroituneen tiukasti yhteiskuntaan ja näin ollen sekä medialla että mediakasvatuksella on vahva rooli sosiaalisena vaikuttajana etenkin lasten ja nuorten kasvussa. Tästähän me toki olemme myös luennoilla paljon keskustelleet.

Kiinnitin huomioni myös väline-, sisältö- sekä toimijuusyhdistelmään puhuttaessa mediasta. Vesterinen korostaa artikkelissaan sitä kuinka media nähdään yleensä joko välineinä, sisältöinä tai toimijoina erikseen. Tärkeää olisikin pystyä hahmottamaan ne toisiaan tarvitsevina ja tukevina elementteinä. Hän viittaa tekstissään tässä yhteydessä Suorannan ja Ylä-Kotolan (2000) esittämään ajatukseen representaatiosta, jota on jopa esitetty mediakasvatuksen keskeiseksi käsitteeksi. Representaatio siis tuottaa ja välittää meille kuvaa maailmasta (tässä tapauksessa mediasta), jossa elämme ja siitä muodostuneet käsityksemme muovaavat arvomaailmaamme. Tämä näkökulma kattaisi alleen niin välineet, sisällöt kuin toimijatkin.

Lipponen vie ajatuksen vähän eri suuntaan ja jakaa medialukutaidon sekä yleiseen mediaosaamiseen että paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen. Näistä yleinen mediaosaaminen on mediakasvatuksen aikaansaamaa ja se keskittyy ennen muuta tarjoamaan välineitä median vastaanottoon, tulkintaan sekä tuottamiseen. Paikallisessa ja yhteisöllisessä mediaosaamisessa taas Lipposen mukaan korostuvat johonkin tietyyn mediayhteisöön osallistuminen, toimintaa välittävät välineet sekä mediatoimijuus. Esimerkkinä hän mainitsee elokuva-alan opiskelijat, jotka opintojensa aikana tutustuvat käytännössä homman tekemiseen ja luovat näin oman specifin osaamisensa. Jos ymmärsin oikein, Lipposen artikkelista voi päätellä, että vasta tässä jälkimmäisessä eli paikallisen ja yhteisöllisen mediaosaamisen alueella toteutuu tuo yhteensulautuminen "kaiken kattavuuteen" median ymmärtämisen saralla.

Hmm... kuulunkohan minäkin sitten tuohon paikallisen ja yhteisöllisen mediaosaamisen piiriin, kun pääaineenani on teatterin ja draaman tutkimus? Ainakin joltain osin. Olen nimittäin pannut merkille, kuinka tulee usein analysoitua jopa tahtomattaan erinäisiä elokuvia tai esityksiä. Tässäpä siis kätevä pitkän kaavanmukainen aasinsilta tuohon välitehtäväämme numero 4. Myönnän siis olevani muodon ja rakenteen analysoija. Minusta on hauska bongailla leffoista aristoteelisia draaman kaaria ja huomata käännekohtia tai tunnistamisia. Usein pystyn kuitenkin olemaan (onneksi) havainnoistani hiljaa, etteivät kanssakatsojat häiriinny. Mutta joskus, kuten Terhikin omassa blogissaan kirjoittaa, olen myös minä todella ärsyttävä seuralainen kommentteineni ja kysymyksineni.

Vastaanottajan roolin olen omaksunut etenkin uutisia seuratessani. Kuuluu "formaattiin", mutta joskus on toki niidenkin luonnetta hyvä pysähtyä pohtimaan. Mieleeni muistuikin Nylon Beatin ja Arvi Lindin yhteistyöllä tekemä biisi "Hyviä uutisia", joka pistää miettimään uutisten luonnetta yhä enemmän. Miksi uutisissa näytetään meille pääasiallisesti vain ei-niin-kivoja asioita?! No, uutisten tehtävä on näyttää siis totuuksia reaalimaailmasta reaaliajassa ilman että toimittaja värittäisi asioita. Se luo autenttisuuden ja luotettavuuden tunnun. Se uutisista... Kuten jo erääseen blogiin (nimeä en muista enää!) kommentoinkin, tunnustan myös minä joskus olevani vastaanottaja mainoksia katsoessa. Olen siis joutunut mainosten uhriksi! Muutamia kertoja olen huomannut haluavani jonkin tietyn jutun, koska olen luullut sitä tarvitsevani. Sitten kun sanon sen ääneen, poikaystäväni on naurahtaen todennut minun haksahtaneen mainoksiin. Olen siis onnekseni ennen ostopäätöksiä tajunnut tilanteen! Mitä sitten kaikkeen "hömppään" tulee, niin toisinaan minäkin laitan aivot narikkaan ja otan sen ihan viihteenä. Toisinaan taas se kriitikkominä sieltä heräilee.

Että vaihtelevaa on! Tosin tuo vaihtoehtoisten tapojen suunnittelija olen harvemmin. Yritin oikein miettiä sellaista tapausta, muttei mieleeni noussut siltikään mitään erityistä. Ehkä lähinnä joskus jotain web-sivuja katsoessa on tullut sellainen olo, että tätä voisi muuttaa selkeämmäksi (kuten juuri ne Anniina Lundvallin esittelemät mediakasvatuksen www-sivut).

Tässäpä tämänkertainen annos... *Huokaus*

Lähteet:
Lipponen. Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen. Teoksessa Kynäslahti, Kupiainen ja Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007.

Vesterinen. Mediakasvatus oppilaitosinstituution yhte(nä)isenä alueena. Teoksessa Kynäslahti, Kupiainen ja Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007.