Täydellistä mediapaastoa en ole vieläkään onnistunut harmikseni viettämään, mutta kuten ilmeisesti moni muukin, olen kyennyt vähämediaiseen päivään! Se tapahtui viime keskiviikkona. Kyseistä aamua en aloittanut Aamulehteä selaamalla enkä avannut radiota. Yliopistolle tullessa yritin tietoisesti vältellä katsomasta ympärilleni, sillä tähän kuvallisuustehtäväänkin liittyen joka puolella oli suunnattomasti kaikenlaisia mainoskuvia tms. materiaalia. Saksan tunneilla tosin tuli kirjoitettua ja katsottua kuvamateriaalia, mutta se oli pakollista, kun kerta tulin kouluun. Iltapäivällä kotona en avannut tietokonetta tai televisiota enkä edelleenkään lukenut lehtiä tai kirjoja. Otin päiväunet! Illalla menin improilemaan. Siellä kuunneltiin musiikkia, mutta en kokenut sitä enää tuossa vaiheessa päivää kovin pahana. Ainoa, mistä en voi olla ylpeä oli kännykän päällä pitäminen. Tosin en sitä yhtä viestiä lukuun ottamatta edes käyttänyt paitsi kuin aamulla herätyskellona.
Ei täydellinen mediapaasto, mutta edes jonkinlainen yrityksen tynkä! Sanoisin, että selvisin koetuksesta kohtuullisissa raameissa. Melkein tekisi mieli luvata täällä blogissa, että suoritan sen mediapaaston vielä joku kaunis päivä ihan kunniallisesti. Tekisi sellainen irtiotto niin hyvää, kun kerran tällaisessa mediaähky-ympäristössä elämme. Ja mitä vielä niihin ympäröiviin kuviin tulee, oli suorastaan kauhistuttavaa huomata, että päätä ei voinut ulkona kääntää oikein minnekään kun joka tuutista tuli kuvatulvaa niin mainoksien kuin kaiken maailman iltapäivälehtien lööppienkin muodossa vastaan!
Ja sellaisena pienenä kevennyksenä tähän loppuun voisin kertoa vielä tuohon kuvallisuusilmiöön liittyen erään pikku sattumuksen... Tekevälle nimittäin sattuu. Äitini, joka kaikesta ihanuudestaan huolimatta ei ole kovin hyvä tietokoneiden kanssa, onnistui taannoin tekemään jotakin, joka poisti kaikki kuvat web-sivuilta. Menipä vaikka Iltalehden tai Iltasanomien sivuille (Aamulehteä en tajunnut silloin testata), ei ollut jäljellä enää kuin pelkät tekstit. Loosseja loossien perään kirjoitusta eikä yhtään kuvaa. Voitte vaan kuvitella, että pisti hiljaiseksi. Uutisoinneista katosi jotakin oleellista, kun ei ollut enää kuvia värittämässä ja tasapainottamassa tekstiä ja vahvistamassa sanoman perille menoa. (No, sittemmin tilanne korjaantui uuden tietokoneen hankinnalla... nimittäin ATK-nörtitkään eivät saaneet kuvia palautettua :D ! Tosin oli koneen hankintaan muitakin syitä, onneksi.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti